Nyt on sitten tultu siihen, että on enää yhden yön unet jäljellä ja huomenna nokka kohti Suomea. Ei enää joka päivä saksaa. Ei enää yhteisiä aamupaloja. Ei enää rentoa koulunkäyntiä. Ei enää kauheaa lämpöaaltoja. Ei enää 180km/h autobaanalla. Ei enää Julea, Maddya, Cedrikiä, Piaa, Marjamta, Annikaa, Laraa... Ei enää jokapäiväisiä haleja. Ei enää
(
Read more... )