”Se kuuluu jumaliin se mies joka sinun kanssasi istuu ( Read more... )

Halusin perjantaina kirjoittaa sen haalareihin

oliko heinäkuussa lunta
ja Vartiovuori hiljaa
katseltiinko toisiamme kesä läpi sormien

enkä kuitenkaan tehnyt niin. Rinnassa riehuu ja sitä rataa.

"I've always been so defined by my intellect, my language, my articulation, and now sometimes I can see the words hanging in front of me. And I can't reach them, and I don't know who I am. And I don't know what I'm going to lose next."

"Ehkä masennukseni piirteet olivatkin vain osa luonnettani tai luonteeni masentuva luonne. Loppujen lopuksi, enhän minä edes tajunnut tilani olevan depressio mentis gravis ennen kuin lääkärini sen minulle kertoi."

ja "Ihana nauru. Ihana, vaikka se nauroikin asiakkaalle."

kuinka ääneni tulee värisevänä ulos kehityskeskustelussa, kun esimies kysyy miten jaksan töissä, meneekö hyvin. Miten olen asettanut itsetuntoni tarkkailun alle ja kun hän tiedustelee vahvuuksiani, en osaa vastata. Jos joissakin tilanteissa osaan, on se ulkoaopeteltua, googlen ja kirjojen kanssa leikattua ja liimattua, sitä mitä joku muu haluaa ( Read more... )

"Minä sanon tämän teille: katsokaa ihmistä silmiin liikennevaloissa, älkää kääntäkö päätänne, vaikka pelkäisitte. Näettekö hänen toiveisiinsa, niihin pelkoihin, joita hän ei osaa nimetä ( Read more... )

"Maanantaista lähtien olen valanut päälleni ivaa itseäni vastaan ja suojakseni. Olen kylpenyt lumessa ilman saunaa, unohtanut eväät tahallani kotiin, kulkenut koulumatkoilla ylimääräisiä lenkkejä. Ja lopulta päätin hiihtää umpihangessa tänne, metsään jota olen pitkin talvea muistellut, tulkinnut tapahtumia yhä uudelleen, etsinyt aivojen pohjalta ( Read more... )

Aurinko! Kevät! Vuokko Hovatta! Emma Salokoski Ensemble! Aamukahvi puolilta päivin! Skipatut kuivat luennot! Linssikastike ja pasta! Mun kukkaverhot, jotka lepattaa tuulessa! Pyykit jotka sain vihdoin pestyä! Lisää kahvia!

"Erinomaisen ihastuttava asia tämä tyytyväisyys, tämä tuskattomuus, erinomaisia tämmöiset siedettäviksi nujerretut päivät; tuska sen enempää kuin ilokaan ei uskalla huutaa ääneensä, vaan kaikki hiiviskelee hiljaa kuiskaten ja varpaisillaan. Mutta nyt on kuitenkin niin, että nimenomaan tätä tyytyväisyyttä en voi sietää, että se tuota pikaa käy ( Read more... )

( Read more... )