tuntuu, että tänä keväänä mun jokakeväinen kevätmasennus ei ehkä saavukaan. likaisen bussin ikkunan läpi voi melkein kuvitella auringonpaisteisen Helsingin kylpevän jo kesän lämmössä. melkein.

musta tuntuu että mun aikapiiri pienenee vaan. nyt se kattaa enää muutaman päivän eteenpäin. tällä hetkellä se ei tunnu haittaavan, istun vaan kotona ja ihmettelen, kuinka pihakoivuista on niiden kahden yön aikana jotka olin poissa kadonneet kaikki auringonkeltaiset lehdet, ja jäljellä on pari hassua ruskeaa. keittiön ikkunasta näkyy vielä ( Read more... )

pitkästä aikaa oikeesti niin vakava stressi kouluhommista, etten oikein ehdi murehtia, mikä musta tulee isona. vai tuleeko mikään. hyvä niin ( Read more... )

viikolla satoi. seisoin sörkässä bussipysäkillä, rikkinäinen sateenvarjo kainalossa. olin matkalla kotiin, en kovinkaan kauas. niin että saatoin ajatella kun kattelin sitä maisemaa, että täällä minä asun. Ja oli harmaata, vähän likasta, märkää. ei vielä kovin kylmää, mutta ei enää kovin lämmintäkään. kurvin kolkot talot, romanikerjäläiset ja ( Read more... )

Mietin, mikä on mun velvollisuus ihmisenä. Onko mulla velvollisuus tehdä itteni niin onnelliseksi kun mahdollista? Nauttia tästä elämästä niin paljon kun mahdollista? Vai onko lopulta ihan se ja sama, jos kuitenkin oon semionnellinen, ja elän ihan kivan elämän? Vai mitataanko se, miten täyttä elämää oon eläny sillä, että oon tehny toiset ihmiset ( Read more... )

ah ihana ihana kämppä viimein ja ihanat kämppikset. Tää on ihan loistava, Mäkelänkadun ratikat kulkee nenän alta mut silti ollaan puiden siimeksessä piilossa. Rakastan asua viimeinkin Kaupungissa. Kun kävelen bussipysäkiltä Vallilan kivitalojen lomitse kotiin, ja puiston lehmukset heittää vihreitä varjoja ja ruusun tuoksu huumaa jalkakäytävällä. ( Read more... )

huomenna olis kaupunkimantsan aineopintojen kirjatentti, 4op. Pitkästä aikaa aihe joka mua kiinnostaa, en oo vaan ehtiny lukemaan yhtään tarpeeks ja se harmittaa ( Read more... )

nyt tää loppuu. ei ihminen VOI elää kahdessa rinnakkaisessa todellisuudessa. mun uus, kokonainen elämä alkaa tästä.

miten sitä voiski jotenki tehä elämän valinnoista sellasia tietokantakyselyjä esim

select teko
from elama
where typeraa is null
      and idioottia = 0

oon varmaan viimesen puoltoista vuotta vaan ollu ihan saatanan ärsyttävää luettavaa ku oon koko ajan vaan hehkuttanu kuinka onnellinen oon. nyt seuraa virallinen tiedonanto: ei enää. se on loppu ny. tuskin varmaan koskaan tuun olemaan onnellinen samanlaisella, lapsenomaisella ja huolettomalla tavalla. mut ei kai se ollu tervettä. ei kai kenenkään ( Read more... )