Kallio kukki. Tänään alkoi kesäloma. Työt tosin jatkuu jo ensi viikolla. Neljä palkallista vapaapäivää.

Pikkuveli soitti osastoltaan. Paasasi meidän maailman todellisuudesta muihin verrattuna, puhui piirretyistä, eläinhahmoista ja joukosta maailmanluokan poliitikkojen kumartavia henkiä. Leveili tappaneensa 4000 ihmistä ja omistavansa kaikkein suurimman helvetin. Lopetin vartin kestäneen puhelun, kun tämä alkoi inspiroimaan rapreggaella Jeesuspilkkaa ( Read more... )

Ärrän joku ihan toissijainen myyjä kysyi: mihin sun vaaleanpunainen lompakko on hävinnyt? Kokeilin uutta ensimmäistä kertaa!

Vuokrasin hyvän draaman: "todiste". Hankin vessaan valon. Luin pari vanhaa ja kirjoitin puoli sivua uutta novelliyritystä.

Mustikkamaasta on tulossa kevään hitti. Petteri, Bo ja Nonna on rakentanut komeille kallioille näppärän tulisijan, jolla grillailla niin että aurinko paistaa loppuun saakka just meille. Ruokailun lisäksi leikittiin koiran kanssa, luettiin kasa Cosmoja sekä ongittiin. Molskautin vasemman jalan kylmään meriveteen pestessä käsiä vasta nuijimani siian ( Read more... )

Helpoin työpäivä ikinä. Pääsin varttia vaille kaksitoista, vaikka jouduin odottaa puoli tuntia punttien saapumista. Lisäksi odotellessa tutustuin yhteen mun uusista sankareista. Sama jäbä istuu usein siellä moikkailemassa ja pyytää postinsa käteen. Nyt juteltiin: se on ollut töissä postin lisäksi vain rakennusalalla, mutta silti se oli yhtä kova ( Read more... )

Ekojen luentojen jälkeen lounas Koffin puistossa. Marian kanssa. Perunamuussia, lihapullia, patonkia ja hyvää mehua. Aurinko paistoi tarpeeksi siihen ettei melkeinkuinkesä-fiilikset menneet mihinkään, vaikka vähän vapistiin ( Read more... )

Eilen jäin kotiin. Välillä ajattelen, että mun pitää säästää ihmisiä mun jutuilta ja välillä tuntuu että pitäis paeta ensimmäisen ees jotain kiinnostusta osoittavan naisen kanssa johonkin ja se ois varmasti tosi hauskaa. Mutta kun en oo hedonisti. Lisäksi oon huomannut että ihmiset tykkää kuunnella sitä mitä sanon höpöttämikseksi. Monessa mielessä ( Read more... )

Jostain syystä oon pitänyt itseä väliin hirveän yksinäisenä, jopa jonkin sortin muukalaisena. Sahlbergin loistava romaani käsittelee kuitenkin paljon yksinäisempää ihmistä niin hyvin ja havainnollisesti, että innostuin ihan selailemaan netistä itse kirjailijan elämäkertatietoja, kunnes Ana ja Maria soittivat melkein vuoronperään. Puoli kahdeksan ( Read more... )

Pääsiäisestä palautuminen sujui aika heikosti. Pari päivää muistelin taas nuoruutta, milloin miltäkin kantilta. Tällä hetkellä näen esimerkiksi nuo mun viime aikojen runot siinä valossa, että kyseessä on ollut jonkinlainen selvittely sen suhteen mitä mun pikkuveljen kanssa tapahtui. Enää en ainakaan ajattele että vain minä siinä tein väärin. Viime ( Read more... )

Mustaa valkoisella.

Lähetä marionetti sadan vuoden festarireissulle, anna temppeli alitajunnan koetiikeriksi, kollektiivin sähköapinaksi: neulanreikä? Huuda kotiasi aavikoksi, ota jokaista huumetta vielä kerran, anna gorillan panna kainaloon: madon mennä? Lopeta viimein metsästys, tee tantrayhdynnän maailmanennätys: kuilu auki! Lue Kristevalta ( Read more... )