minuun ihastuvat aina väärät ihmiset. sellaiset, joiden kanssa minulla voisi olla onnellisuutta ja turvaa, joihin ankkuroitua, mutten halua. olen päättänyt kenet haluan ja niin, minä kun todella haluan sen tytön.
sen kanssa olisin enemmän kuin kenenkään kanssa. osaisinpa kertoa miten onnelliseksi se teki minut, miten hyvä minulla oli. silloinkin kun soititte, meinasin itkeä onnesta. sen piti olla minun oma, mutta. ehkä vielä joskus osaan seistä omilla jaloilla. siihen asti, ja tietenkin sen jälkeenkin vielä, olen kiitollinen siitä että minulla on tuollaisia ihmisiä kuten sinä.
Nyt pari kuukautta oon miettinyt, että pitäisikö mun hakeutua johonkin terapiaan. En vain saa aikaiseksi tai oikeampi syy on, että en uskalla. Pelkään, ettei minua oteta tosissaan, enkä saa minkäänlaista tukea, joka sitten vain pahentaisi tätä oloa. Kai se on jonkinlainen ikäkriisi tai sellainen. Ja asiat tuntuvat paisuvan pääni sisällä ihan hillittömiksi, että on välillä vaikea mennä töihin. En saa oikein purettuakaan niitä kun ei ole tarpeeksi ystäviä/kavereita joille niistä kertoa ja keskustella. Eikä halua huolestuttaa liikaa poikaystävää, joka alkaa sitten pelkäämään, että alan itsetuhoiseksi ja siksi käyttäytyy vähän vainoharhaisesti. Ja kun eihän minulla toisaalta ole mitään hätää, omaan hyvän perheen ja ihanan poikaystävän. Hirveimpiä ahdistushetkiä syntyy kun ajattelen kuinka yksin olen, mikä minussa on vikana kun en vain kelpaa ja kukaan ei halua tutustua minuun ystävänä, mitä tapahtuu jos en pääsekään ensi vuonna opiskelemaan, ei kai minun pidä raataa selkä vääränä toistakin vuotta ja tehdä jotain sellaista josta ei ole
( ... )
Inhoan sitä, kuinka ihmiset tuomisevat ymmärtämättä. Sitä kuinka jokainen kokee olevansa muiden yläpuolella, oikeutettu sanomaan, repimään toista haavoille lauserakenteidensa painopisteillä. Onko kukaan toista parempi? Kukaan ei elä minuna, koe minuna, tunne, haista, näe, aavista. Olen enemmän kuin te minuna, joten älkää yrittäkö väkisin tunkea sisään hengityselimistäni kuin ahnaan tahmea merilevä joka repii pohjamutiin seurakseen. En ryve samoissa syvyyksissä. Olen enemmän, eikä minua kiinnosta se, että kuluneet kasvosi eivät enää tunnista kaikkia piirteitäni. En halua teitä läheisyyteeni.
Väität olevasi onnellinen uuden kanssa, eikä minua kiinnosta enää mitä teet ja missä, joten miksi yhä yrität ripotella suolaa arpien päälle? Oletko niin ylitsevuotavan täydellisyytesi sokaisema, ettet tosiaan näe sitä, etten ole enää nuoralla? Idiootti.
Jos minulla olisi rahaa ja suhteita, niin käyttäisin joko väärin lääkkeitä tai huumeita. Lääkkeitä käytän jo nyt väärin, vain saadakseni pääni sekaisin. Ilman syytä. Kuitenkin lääkkeeni loppuvat pian joten taidan olla kusessa.
Minulla on aivan älytön nälkä. Olen syönyt tänään vain yhden särkylääkkeen, sämpylän ja muutaman hardcorekarkin. Olet ihana. Tämä kirjakieli ei pue minua.
Comments 9
sen kanssa olisin enemmän kuin kenenkään kanssa. osaisinpa kertoa miten onnelliseksi se teki minut, miten hyvä minulla oli. silloinkin kun soititte, meinasin itkeä onnesta. sen piti olla minun oma, mutta. ehkä vielä joskus osaan seistä omilla jaloilla. siihen asti, ja tietenkin sen jälkeenkin vielä, olen kiitollinen siitä että minulla on tuollaisia ihmisiä kuten sinä.
Reply
Reply
Väität olevasi onnellinen uuden kanssa, eikä minua kiinnosta enää mitä teet ja missä, joten miksi yhä yrität ripotella suolaa arpien päälle? Oletko niin ylitsevuotavan täydellisyytesi sokaisema, ettet tosiaan näe sitä, etten ole enää nuoralla? Idiootti.
Reply
Reply
Reply
Leave a comment