aivan kuin en olisi kirjoittanut mitään aikoihin!

juuri eilen kirjoitin Eevasta,

ja muutama päivä aikaisemmin siitä että tunteiden sopisi olla oikealla tavalla vieraita

ja vähän sitä aiemmin kirjoitin siitä että rakastaminen on taitoa tai taidetta (ars amandi).

ja paljon muutakin.

elämä virtaa, ja olen siitä onnellinen, onnellinen vaikkei se aina ole ( Read more... )

vaikeahan sitä on myöntää että on itsekin sortaja
mutta vaikea sitä on

kieltääkään

melkein näin eilen kuoleman.

Olen kirjoittanut taas niin monta kertaa, ettei ole järkeä mainita niitä kaikkia,

mutta viimeisimpänä näytölle valui pikselivirtaa siitä, mitä on purjehtia kun sää saattaa vaihtua arvaamatta,
niin merellä kuin mielen sisällä.

neljä furoshikiä syntymäpäivän kunniaksi.

merenkulkijan hämärästä ja kuolemisen (elämisen) taidosta.

toisten elämästä näkee niin vähän, tulkitsee niin paljon.

tuntuu, että onnellisin olen niissä yllättävissä tilanteissa, joissa rajat menevät tavalla tai toisella rikki.
tai kaikissa niissä tilanteissa niiden jälkeen, joissa saan kiinni samasta irrallisuudesta.

siitä, että rakastaessaan kiirettä tulee kadottaneeksi itsensä.

surusta olen ajatuksia ajatellut. ja sitä miettinyt, että saisiko pirulle vain nauraa.