Jyväskylässä käynti sekoitti pasmani täydellisesti. En tiedä taas mistään mitään, en todella.
En tiedä enää mihin uskon, onko missään järkeä. Ajelehdin, enkä kuulu. Minnekään, en kellekään. (Huomasin kaipaavani sitä, että minua kaivattaisiin. Muuallakin kuin verisukulaisteni parissa.)
En tiedä enää edes kuka olen. Enää ei riitä edes se, etten
(
Read more... )
Comments 2
Reply
Reply
Leave a comment