Sitten kun veronpalautukset tippuvat tilille (hurjat 330 euroa, jee):
- aion lahjoittaa itselleni ruhtinaallisesti hiustenleikkauksen jonkun muun käden kautta kuin oman
- lyhennän luottokorttilaskua tavallista reilummanlaisesti
- ja yritän keksiä vielä jonkun muun asian, jolla yrittäisin piristää taloudellista depressiotani.

+ Aktivoiduin tänään ( Read more... )

Loppujen lopuksi ihminen on aina yksin. Hän voi kokea "olevansa yhtä maailman kanssa" tai mitä tahansa muuta liirumlaarumia, joka on vain keino yrittää sanallistaa kokemuksensa onnistuneesta kanssakäynnistään maailman kanssa tai siitä, että on onnistunut tulemaan sinuiksi olemassaolonsa suhteesta ulkomaailmaan. Mutta loppujen lopuksi kaikki ( Read more... )

Livejournal vaikuttaa olevan minulle sellainen outo kanava, jonne puretaan sellaiset mieltä vaivaavat, ääneensanomattomat asiat. En osaa tietyistä jutuista enää päiväkirjaankaan kirjoittaa. Ajatukset eivät sanallistu, vaan jäävät kuin yhdeksi isoksi purkamattomaksi möykyksi, jota ei oikein voi käsittää. Tervepä siis terve taas ( Read more... )

On ajatuksia, jotka ovat julkisia ja toisia, jotka eivät niinkään. Toivoisin, että kaikki olisivat sallittuja, mutta käytän kolmea, neljää, viittä(?) kanavaa - en enää itsekään pysy perässä yrittäessäni "harhauttaa" tuntematonta yleisöä, joka on: aidosti tuntematon lukijakunta, ystävät, kaverit tai muuten puuhistani kiinnostuneet tutut. Kirjoitan ( Read more... )

Viime lj-avautumisesta taitaa olla aikaa ( Read more... )

Ou-mai-ou-mai, luulitte kuitenkin, että olin jättänyt lj-yhteisön! Enpäs ole, aivan täysin ainakaan, vaikka täytyy myöntää, että muutamia postauksia on useimmilta kaverilistalla olevista tainnut jäädä väliin. Matkustellessa en ole vain kerennyt seuraamaan. Enkä kai "kerkeäisi" nytkään, mutta täällä vain sitä taas roikutaan ( Read more... )

Lohjalla. Testaan isän miniläppärin (Asus Eee PC) näppäimistön käytettävyyttä. Tarvitsee hankkia matkaa varten joku kätevämpi tietokone, jolla pystyisi kirjoittamaan suht tuskattomasti, ainakin nyt parin viikon välein ilmestyvää blogia varten ( Read more... )

Jyväskylässä käynti sekoitti pasmani täydellisesti. En tiedä taas mistään mitään, en todella.

En tiedä enää mihin uskon, onko missään järkeä. Ajelehdin, enkä kuulu. Minnekään, en kellekään. (Huomasin kaipaavani sitä, että minua kaivattaisiin. Muuallakin kuin verisukulaisteni parissa.)

En tiedä enää edes kuka olen. Enää ei riitä edes se, etten ( Read more... )

Ei se ole siellä. Se tunne, että kuulun. Kuulumme ( Read more... )

Haluan edelleenkin vain murtua ( Read more... )