( Read more... )

Aamuisin kaadat kahvin. Astut joustavin askelin ikkunalle ja katsot työmiehiä, kunnes kahvisi on kylmää ja keltaisen kirkon kello juossut karkuun sinua. Miehet, jotka tekevät työtä, ja kaupungin katot ja kirkkaus heidän takanaan.

Uuden kotisi halkeilevan maalin kaihoudessa mies tulee luoksesi ja käy makaamaan lakanattomalle vuoteelle. Yhdellä pitkällä hulmauksella heität hänen ylleen mustan lakanan ( Read more... )

Mies avaa teille museon oven. Linnut ovat kauniita. Niiden kynnet takertuneina oksiin, nokat hiukan raollaan, sulat irvokkaasti taittuneina. Eivätkö ne näytäkin siltä kuin voisivat alkaa puhua millä hetkellä tahansa, mies kysyy ja avaa oven, jonka takana papukaijarivistöt vaikenevat. Etäämpänä näet siimoitettuja luurankojen rankoja eläimiltä, joita ( Read more... )

Palautit tallennetun luonnoksen. Siinä luki:
Nainen on syntyessään traaginen.
Tämä mies on jumala. Hänen puhuessaan kirjoittamisesta, voit vain kuunnella

Sinulla on asunto, jossa ovensuut tekevät kaaren ja lattialaatat halkeilevat. Tyttö on kaunis ja viisas, kerää peltipurkkeja ja soittaa aamuisin klarinetilla peppi pitkätossua. Ensimmäinen muisto tästä asunnosta on vaalea tyttö seisomassa keskellä huonetta ja juoksuttamassa sormiaan koskettimilla ( Read more... )

Millaista olisi omistaa mies, joka käpertyy raukeana junan penkille ja nauraessaan näyttää näätäolennolta?

Kellarin seinät ovat korkeat, niillä lentää mustia lintuja ja verkkoja. Joku on hirttänyt vauvan.

Kašmirhiuksisen tytön laulaessa merirosvomekossa ja kultakäädyissä lahjansa sinulle, luomien ollessa mustasta väristä raskaat ja papukaijojen huutaessa hiuksissasi, he eivät pysähdy edes kuuntelemaan, vaikka sinä voisit olla tässä ja hengittää ääntä, ( Read more... )

Oscar Wildeksi pukeutuneena hän istuu sohvallasi ja kertoo sadun, kun pyydät. Seisoessasi myöhemmin kylmällä tuuletusparvekkeella, katsoessasi yli kaupungin, joka on sinun niin kuin hän ei ole, tiedät, ettet halua  kadottaa häntä niin kuin kadotatte tunnin.


( Read more... )

Sinut on rakennettu sadoista pienistä lukoista. Ne kilisevät astuessasi hänen eteiseensä. Klingkling, ne sanovat, kun käännyt hänen teatterijulisteilla tapetoitua seinäänsä kohden. Hänellä on kaukoputki tuvanpöydällä ja puuhellan pesään hän puhaltaa savukkeen savua jalat lattialla pitkinä ja rentoina. Sinä sovitat itsesi niiden lomaan ja lukkosi ( Read more... )