Matkalla

Apr 24, 2006 23:09

Luin jostakin vähän aikaa ajatuksen, jonka olin keksinyt itsekin: ihminen on onnellisimmillaan matkalla, kahden etapin välissä ei-missään. Sekä kuvainnollisesti että konreettisesti - harvasta asiasta tulee niin voimakasta puhdasta levollisuudentunnetta kuin siitä, että istuu auton kyydissä auringonlaskuisessa kesäillassa kotimatkalla tai ( Read more... )

Leave a comment

Comments 11

ruusupushka April 24 2006, 13:34:48 UTC
Perillä on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon että matka jatkuu, jatkuu vaan

Noin laulaa jopa PMMP eli tottahan tuo on.

Reply

ruusupushka April 24 2006, 13:35:37 UTC
Niin, ja toiseksi viimeinen virke on hieno.

Reply

merihiekka April 25 2006, 01:08:55 UTC
Kiitos, sinulle ja PMMP:lle.

Reply


datura_metel April 24 2006, 13:41:41 UTC
Hassua! Ajattelin tätä kaikkea juuri muutama tunti sitten junassa matkalla Tampereelle. Rakastan matkantekoa, olen aina rakastanut.

Kaunis merkintä.

Reply

merihiekka April 25 2006, 01:10:54 UTC
Kiits. Pidän matkanteosta itsekin, kunhan matka ei ole ihan ylettömän pitkä - reilut seitsemän tuntia junamatkaa vanhempien luo ei ole herkkua, mutta esimerkiksi täältä Tampereelle tai Turkuun on mukava matka, jos on vain hyvä paikka ja levollisia ajatuksia päässä.

Reply


libahunt April 24 2006, 13:57:52 UTC
Tuo on itselläkin monasti käynyt mielessä. En usko, että onnellisuus tulee siitä, että on ei-missään vaan siitä, että on menossa jonnekin. Elämä on kaikkein yksinkertaisimmillaan kun matkustaa jonnekin, silloin päämäärä on selvillä ja mikään muu kuin matka ei ole mukana. Ei tarvitse repiä itseään moneen suuntaan, suunnitella ja miettiä mitä seuraavaksi, vaan tilalla on puhdas, kokonainen hetki, jolloin vain yksi asia on konkreettisesti olemassa: se, että on matkalla.

Reply


libahunt April 24 2006, 14:00:32 UTC
Äh, vapaudestahan tuossa viimeisessä virkkeessä puhuttiin. Ei pitäisi kirjoitella liian myöhään asioita. Mutta tuossakin uskoisin, ettei pelkkä oleminen ei-missään ei riitä vapauteen. Lopulta siinä tulee ikävä jonnekin. Se, minne on menossa muovaa sen varsinaisen vapauden tunteen. Että on mahdollisuus kulkea ja se, että on mahdollisuus saapua, niissä on vapaus.

Reply

merihiekka April 25 2006, 01:18:10 UTC
Totta turiset. Jos itse olen matkalla, olen yleensä jossakin vaiheessa alkanut aina kaivata kotiin tai kotiinpaluu on vähintäänkin mukavaa. Kahdella viimeisellä pidemmällä ulkomaanmatkallani olisin kuitenkin halunnut jäädä vielä matkustelemaan paljon pidemmäksikin aikaa, mutta budjetti tuli vastaan. Se, että kotiin palatessa lievästi ahdistaa ja ärsyttää, on uusi tunne, joka kertoonee halustani kokeilla ulkomailla asumista.

Mutta ihminen tarvitsee kuitenkin kiinnekohtia.

Reply


karsikkopuu April 24 2006, 14:05:50 UTC
Tämä on asia, jota minäkin olen ajatellut moneen otteeseen. Kun matkustaa jatkuvasti kolmen kaupungin välillä, tulee siitä ei-mistään ainoa paikka, joka tuntuu todelliselta kodilta. Junan ikkunoiden takana kiitävät maisemat alkavat ennen pitkää tuntua samalta kuin joillekin keittiön ikkunan takaa näkyvä tuttu katu.

Reply

merihiekka April 25 2006, 01:24:24 UTC
Kiinnostava havainto. Itsekin olen oppinut junamatkan vanhempieni luo - vaikka muuttaisin eri asuntoon ja kärsisin identiteettikriiseistä nuoruuden ja aikuisuuden välillä, kotimatka on ainakin pysynyt samana.

Reply


Leave a comment

Up