-
Kipu lähtee huutamalla
Kivun kanssa on vaikea elää,
kivusta ei kuitenkaan pääse eroon.
Kipuun ei löydy apua,
ei aina edes hetken helpotusta.
Olen kokeillut Apulannan julistamaa keinoa ja huutanut tuskaani alastomana lattialla. Musiikki, ystävät ja kiire saattavat tarjota hetkellisen pakopaikan, mutta aina se palaa aivan yhtä pahana. Pelkään etten kestä enään kovin kauaa -
Kalevalainen kuolema
Kaipuu kaivertaa sisuksiani
kuolema viekottelee kutsuvasti
synkkää ja pimeää elämääni
kuolema kutsuu jatkuvasti -
Jalkavamma
Jalan toipuminen on ollut pidempi ja haasteellisempi prosessi kuin aavistinkaan, mutta nyt viimisten viikkojen aikana kehitystä on tapahtunut huimasti. Kävelen ilman kipsiä ja suurimmaksi osaksi vain yhden kepin turvin. Kivut tulevat ja menevät, mutta siedettävissä rajoissa, särkylääkkeet on vähentyneet murto-osaan alkukesäisestä. Hermovauriot ( Read more... ) -
Hengissä - ainakin hiljalleen..ding dong!
Tämä ei todellakaan ole minun vuoteni. En tiedä onko vuoden aikana ollut tähänmennessä yhtään fyysisesti tervettä päivää. Minä en normaalisti juurikaan sairastele. Edellisen kerran jalka oli kipsissä -94 nivelsiteiden katkettua ja se onkin ollut aino kerta kun raajojani on jouduttu operoimaan / paketoimaan. Siis ennen tätä vuotta. Tuon aiemmin ( Read more... ) -
Temporarily Handicapped
Sitä huomaa taas arvostavansa elämää ihan eritavalla. Niitä pieniä asioita, joihin ei normaalisti kiinnitä mitään huomiota. Osaa kunnioittaa ihmisiä, jotka selviävät elämästään pitkäaikaisvammautuneenakin. Itsellä tämä yksikätisyys on onneksi vain tilapäistä. Kaikki alkoi viime lauantaina kun kaveri tuli pikaisesti piipahtamaan meillä koiransa ( Read more... ) -
Lupaus & Toivomus
Vuodenvaihteessa kuuluu luvata asioita. Joinain vuosina olen tehnyt lupauksia ja onnistunut pitämään ne, joinain vuosina lupaukset on unohtuneet aika nopeasti ja mahtuu joukkoon niitäkin vuosia, jolloin olen jättänyt lupaukset kokonaan tekemättä. Tänä vuonna minulla on yksi lupaus, joka on samalla kyllä myös toivomus, sillä luottamus omiin voimiin ( Read more... ) -
Vuosi 2012 kahdeksassa lauseessa
- Alkoi lupaavasti, muuttui katastrofiksi ja loppuu ennen tilanteen selkenemistä
- Sain jatkopintopaikan ja takana jo syksy aktiivista opiskelua
- Selvidyn päivä kerrallaan töistä, joissa sain jopa hieman uusia haasteita
- Opin että leskeys on elämän kamalin asia :(
- Matkustin montenegroon ja tykästyin!
-
Minä ja mies
Makaan selälläni jumppamatolla, nostan käteni ilmaan,
käsivarsi lähellä kasvojani tunnen kuinka ihoni tuoksuu miehelle.
Pidän vatasalihakset tiukkona ja hymyilen muistoille,
kehoni liikkuu itsestään, niinkuin miehenkin seurassa.
Suussa tupakan, miehen ja juuston makujen suloinen sekoitus,
loistan ja hymyilen, en voi olla nauramatta onneani. -
Joulu taitaa tänä vuonna juosta ohitseni..
Joululahjat on nyt hankittu perheelle, eli ne tärkeimmät. Muuten en jaksa tänä vuonna joulusta välittää, vaikka toki vähän omaa tuntoa kolkuttaa, kun oon nyt jo saanut noin 15 joulukorttia ja 2 pakettia sekä yhden joulukukan ihmisiltä, joita en tänä jouluna ole ajatellut sen erityisemmin jaksaa muistaa.. ehkä ne ymmärtää. Soitan ja juttelen ja ( Read more... ) -
Valoa pimeyteen!
Lucianpäiviin liittyy muistoja lähinnä lapsuudesta ja nuoruudesta koulunjuhlien ja luciakulkueiden muodossa. Vaikka italiafriikki olenkin ja italialaisesta kulttuurista tykkäänkin, on saint lucyn tarina tuttu vain ihan pääpiirteittäin. Tuo napolilainen pyhimys, joka marttyyrikuoli sokeiden puolesta tuoden heille valoa elämään. Ensimmäinen selkeä ( Read more... )