Ei vielä oikeestaan ole edes kaamos. Ei jatkuvaa pimeyttä, tylsiä ilmoja tai mitään miksi pitäisi masentua. Mutta nyt eletään niitä päiviä ja viikkoja, jotka viimevuonna olivat viimeisiä yhteisiä - sairauden ja sairaalan täyttämiä. Irrallaan kaikesta todellisuudesta. Tuntuu että nytkin leijun jollain tavalla irrallaan kaikesta todellisesta, omassa
(
Read more... )