Yritin kirjoittaa tänne lukuisia kertoja, maatessani olohuoneen sohvalla tuuletin naamani edessä, paisuneena, sinisenä ja turvonneena kuin vedessä viikkoja lionnut vainaja. Olisin kertonut odottamisesta, kaiken odottamisen äidistä, odottamisen ultimaattisesta kulminaatiopisteestä. Siitä, kun odotus muuttuu fyysiseksi jomottavaksi paineeksi, seinät
(
Read more... )
Comments 3
Reply
En ole täällä käynytkään sitten helmikuun, joten kertasin hieman sinun vanhoja kirjoituksia. Paha tuuli kaikkosi sen siliän tien ja hymyilyttää niin vietävästi. En jaksanut jokaiseen erikseen kommentoida, joten vejän kaik yhes koos tähän samaan läjään - aivan mahtavaa, lisää kiitos!
Reply
Ja kiitos kauniista sanoista muutenkin. Lapsi pitää äidin kiireisenä ja siitä kärsii ensimmäisenä tämä virtuaalimaailma. Enköhän ehdi jotain tuntoja rustailemaan kunhan hieman hellittää!
Reply
Leave a comment