No niin, venettä on keikutettu tarpeeksi ja päädytty siihen, että muuton on aika. Hyvästi jää taas, armas Tampereeni. Varhaisaikuisuuteni muistorikas hiekkalaatikko, sydämeeni tutut kotimatkansa uurtanut punatiilinen koskenrantaidylli. Nyt on tullut aika luopua turhasta nostalgiasta ja sen herättämästä kaipuusta menneeseen. Ne vuodet olivat, ne ( Read more... )

Teen minä muutakin kuin näen seksiunia yö yön perään. Kuten: visioin lähitulevaisuutta. Se on taas arvaamattoman epävakaa. Keikutan venettä mielessäni vielä lisää, keikutikeikuti. Kuljeskelen koiran kanssa pitkin poikin ja odotan ensimmäisiä kunnon potkuja. Luen innolla, jonka luulin taas unohtaneeni. En kylläkään koulukirjoja. "Käytännöt ja ( Read more... )

Meillä asuu satapäin pieniä ärsyttäviä kärpäsiä. Ne lentävät välillä nenästä sisään tai sitten suuhun juuri kun on haukkaamassa jotain. Tapan niitä kymmenittäin joka päivä, mutta silti niitä tulee koko ajan lisää. Luultavasti ne ovat peräisin huonekasveista; luin jostain, että joskus multaeristä löytyy kaikenmaailman kotiloita ja munia, joista ( Read more... )

Elämä on niin kummallista, etten sanotuksi saa ( Read more... )

Massiivinen talvimasennus on kaapannut minut kolkkoon kouraansa. Riippuva harmaa pimeys tuntuu haudalta, kaivan ja kaipaan, mutta valoa ei näy. Kaislikossa joku yksinäinen sorsa raakkuu ja sotkee hyistä järvenpintaa verettömillä jaloillaan. Monia ruumiita kesällä ahminut järvi on tyyni ja hiljaa, kuin sokea silmä keskellä sokeaa maisemaa. Minusta ( Read more... )

Sunnuntaiaamuna sauvojen kanssa kulkevat mummot ovat hirveän ystävällisiä. Moikkailevat ja hymyilevät. Ehkä meitä sunnuntain aamuvirkkuja yhdistää tunne yhteenkuuluvuudesta. Alkoholisoituneessa lähiössä viikonloppuaamuisin lenkkeilevät muodostavat oman, kunnollisuuttaan ja elämäniloaan pörhistelevän joukkion ( Read more... )

Minä olen niitä, jotka tuijottavat auton ikkunasta heiluvia puita ja alla kiitävää asfalttia kiinnekohtaa etsien. Siinä saa vaan silmänsä kipeäksi, näyttää typerältä. Nyt laitamme itsemme kuriin, pakotamme, ruoskimme, harjoitamme itsekuria ja kuria toisiimme. Sanoja on tultava, rutiinin on synnyttävä ( Read more... )

Olen ollut kutakuinkin jo kuukauden flunssassa. Kaksi viikkoa sitten alkoi kamala yskä, johon ei auttanut mikään apteekin lääke. Sitten alkoi iltaisin ilmestymään niin hirveitä yskänkohtauksia, että oksensin. Oli mentävä lääkäriin, missä sanottiin, että se on ilmeisesti keuhkoputkentulehdus. Nyt on 10 päivän antibioottikuuri ja pullollinen ( Read more... )

Keittiön ikkunassa sataa lehtiä, ihan kuin ulkona olisi alkanut hassunkurinen keltainen talvi. Koira tappoi polulla vastaan juosseen oravan. Orava veti tuskaisena henkeä muutaman kerran, laitoin silmät kiinni ja kun katsoin uudestaan, se oli kuollut. Sen näkee silmistä, eläimistäkin. Kun siellä sisällä ei ole enää ketään. Joskus tapaa sellaisia ( Read more... )

Draama on lajini. Kun tarpeeksi elämöi, löytyy aina ratkaisu. Palaverissa laitoksella graduideani sai kovasti kannatusta ja kannustusta. Ilmeisesti sama ongelma on ollut muillakin kirjallisuustieteilijöillä, joten kirjallisuuden laitos on tottunut katsomaan aiheita vähän "sormiensa läpi". Kenties kaikille kannattavinta kuitenkin on, että opiskelija ( Read more... )