Ostettiin sunnuntaina matka Kreikan Pargaan toukokuun lopulla. JIPPII! En ole käynyt ulkomailla aikoihin, en tammikuussa 2010 Teneriffalle tehdyn, koko perheen viimeisen yhteisen matkan jälkeen. Nyt vihdoin pääsen taas katselemaan uusia paikkoja! Luvassa on pieni manner-Kreikan kylä, jossa on oliivilehtoja ja paikallisväriä. Sanoinko, että mennään ( Read more... )

Kun hommat sujuu, niin ne sujuu. Mulla on maailman hienoin, herttaisin ja hellin poikaystävä, jonka kanssa on niin helppoa olla, että välillä molempia ihan ihmetyttää. Ollaan myös maanantaisin ihan surkeina, jos ollaan vietetty viikonloppu yhdessä ja pitää taas olla erillään. Vääräkaupunkisuus on välillä vähän ongelma etenkin kun mä en kovin usein ( Read more... )

Haapaneiti antoi mulle kysymyksiä, joihin oli ihan tosi vaikea vastata! Mietin näitä useamman päivän (en koko päiviä, mutta kuitenkin), enkä ole vieläkään ihan tyytyväinen kaikkiin vastauksiin, koska ne jäi jotenkin vajaiksi ja saatoin ehkä vähän myös eksyä aiheesta. Tämän parempaan en kuitenkaan usko pystyväni, enkä jaksa hiulata loputtomiin, ( Read more... )

You'll be allright
No-one can hurt you now
Come morning light
You and I will be
Safe and sound

Karkasin arjelta maanantaina puoliltapäivin. Salla hyväksyi sen, joten otin ja lähdin. Tulin eilen takaisin kotiin ja on yhä hyvä olla. Kyllä usko, toivo ja rakkaus on aikamoisia.
-J

Jos ei tästä enää mustemmaksi pääsisi? Olisi helpotus.

Jos olisin taipuvainen ryyppäämään, putki alkaisi nyt. Olo on ihan räjähtämispisteessä, tekisi mieli vaan hajottaa tavaroita paiskomalla niitä ympäriinsä ja huutaa kurkku suorana. Tai lyödä, potkia, repiä ja särkeä.

Sen sijaan kirjoitan spekulatiivisen fiktion praktikumiin kymmensivuista päättöesseetä. I should be proud of myself!
-J

Kun luulet olevasi kunnossa, arvioi tilanne uudestaan. ÄLÄ katso valokuvia. Et nimittäin ole kunnossa.

Pidän lyhyttä taukoa syventävän opetusharjoittelun oppilaiden oppimispäiväkirjoja lukiessani. Kaikki on nyt saaneet kommentit, nyt pitäisi ruveta suuntaamaan jonkinlaista arvosanaa. Eikä ole helppoa, arviointi ei ole kivaa. Sen jälkeen pitää vielä kirjoittaa lyhyehkö reflektioteksti siitä, mitä opin tätä jaksoa opettaessani, mikä oli hyvää ja mitä ( Read more... )

Tekisi mieli juosta. Tai hypätä junaan. Juosta toisen ovelle, suudella vielä kerran. Se tunne, kun ainoa kosketus, jonka saa, on painaa kämmen toisen kuvaa vasten. Melkein saa sen lämmön perille toisen poskelle, koska niin kovasti ajattelee. Tai voi jäädä tuijottamaan sitä pientä vihreää pistettä, joka kertoo toisen olevan keskustelussa. Se, että ( Read more... )

City of Dragons vie onneksi ajatukset muualle. Tavallaan ( Read more... )