Jumala mä en oo taas pitkään aikaan kokenu mitään sellasta kun lauantai-iltanen. Oon niin menettämässä sydäntäni tolle minimalistiselle, nerokkaalle ja kikkailevalle teknolle. Se on toista maailmaa (sekin), se on niin pirun vierasta mutta alan päästä siitä jyvälle. Mä taidan rakastaa sitä ( Read more... )

Bussissa nainen valitti siitä et jossain suklaapatukas oli niin paljon kaloreita. Menin ja kysyin siltä et tietääkö se ees mikä kalori on eikä se tienny...

Yhteydet ajatus-tunne-sana ovat menneet mössöksi. Tilalla on esimerkiksi tämä: musiikki. Minussa soi merkillisiä sävelmiä, joilla on joskus vastine todellisuudessa, joskus ei. En tiedä onko musiikki musiikkia.

Eli siis tämä on ollut jo pidemmän aikaa vain ystäville. Voin kyl lisää mutten suosittele.

Välillä on niin neutraali, ettei osaa enää sanoa mitään. Vain imee ilmaa ympäriltään. Mikään ei tunnu miltään, ei pahalta, ei hyvältä. Se on oikeestaan ihan kiva olotila. Teepainotteinen.

Hannalla juhlien jälkeinen hetki. Suklaateetä ja vatsa kipeenä. Mulla on hyvä olla, vaikka kaiken näkee nyt eri tavalla. En tiedä tykkäänkö siitä, että mun maailmaan tulee joku ja näyttää asiat uudessa valossa. Se on kai silti ihan hyvä ( Read more... )

Lopultakin tämä päivä tuntuu vain ohuelta siivulta kaikkien muiden päivien puristuksessa. Enhän tavannut juurikaan ketään tärkeää ihmistä, ehkä Sulon mutta senkin lähetin laitokseen. Oli jotain oleellista, Iron Maiden-paita ja kuuluu uskomattomista ihmisistä juttua. Vanhat ihmiset vielä muistaa mut. Tämä päivä näytti paljon mitättömyydessään.

Niin vaikea enää sanoa, ketä tänään ilahdutin, ketä loukkasin. Etsin sanoille uusia merkityksiä, kaikesta joka päivä jotain uutta. Yllättävät ihmiset turvatuivat minuun, yllättävät pakenivat. Kaikki riippuu parin sanan äänenpainosta, koko päivä on hauras ja kaunis. Jotain oleellista puuttui, tiedän mitä. Ihmeellistä, kuinka nopeasti voi kiintyä. En ( Read more... )

Mä näytän ihan sieneltä ja siihen perustuu mun onni. Ja nutturaan vaaleenpunasella ponnarilla. No ei, jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin mua stressaa, kun mulla ei oo omaa aikaa. En saa kudottua, en ole juonut teetä. Kaikki on väsynyttä, mutta niin kaunista. No heh, meneehän tääki ohi, älkää peljätkö.

Mun niska ei toimi. Mun päässä ei liiku. Täydellisyys on hirveän sopusointunen tila, ei takkuile. Kaikki liukuu eteenpäin rinteen loivaa katkoviivaa ja näin on hyvä. Asiat pyörii niiden omalla painollaan. Täydellisyys on vähän tylsää. Pian tulee säröjä ja pääsee itku ( Read more... )