Taas on se aika vuodesta.

Lokakuun ensimmäinen päivä lyö vasten kasvoja kuin kylmä ja pahalta haiseva tiskirätti.
Ei auta. Seuraavaa havaintoa auringosta saa odotella taas puoli vuotta.

Talven voi järkeillä itselleen ihan "ok-jutuksi". Tulee joulu, se on ihan kiva. Lisäksi talvella voi tehdä muutamia kivoja juttuja, joita kesällä ei voi, esimerkiksi ( Read more... )

Miehet, miehet, miehet ( Read more... )

Television kasvattaman sukupolven edustajana olen saanut todeta, että arkipäiväisyys on pahempaa kuin mikään maailmassa. Varsinkin ikisinkkuuteen ja dramaattiseen kevytkenkäisyyteen tottuneena joudun päivittäin taistelemaan vellovaa epätoivoa vastaan: Tätäkö tämä nyt sitten on ( Read more... )

Ahhahahahaha päivän kohokohta:

Käväisin ohimennen postissa, ja siinä parkkipaikalla oli sellanen valkonen paku, jonka takaovessa luki isolla (melkeen voisin sanoa että jopa tutulla käsialalla..) RAAKA-RAISIO. Ja auto oli tietenkin pakattu täyteen olutta juovia nuorukaisia, joista ainakin yhdellä oli "keesi". Awwww.

Nuorissa on tulevaisuus, word.

Voi voi ( Read more... )

Elämäni on niin kovin rankkaa.

Rusketus on vaikea asia.

Auringosta tulee syöpä.
Muutenkin on käsittämättömän tylsää maata paahtumassa, jotta saisi vähän väriä ihoonsa.
Itseruskettava on kauhee duuni, ja jälki on milloin mitäkin.
Valkoisena on ihan mälsää.

Yhyy, rankkaa.

What can I do?

Kaikkeahan se toi mut eipä oikeastaan mitään.

Tätäkö tämä sitten on?

Sattuipa eräänä iltana seuraavaa ( Read more... )

Lainasin kirjastosta läjän feministikirjallisuutta ja eipä aikaakaan kun sisälläni alkoi kihistä anarkofeministisen seksuaaliradikaalin liian pitkään tukahdutettu raivo. (Ei sillä että olisin mitenkään järin lauhkealla tuulella ollut muutenkaan lähipäivinä ( Read more... )

67 -ish. Ei se ole niin kauhean paljon, mutta silti aina yksi liian vähän ( Read more... )