sielussani on aukko joka on tukittava yleellisillä kankailla. päässäni tuulee ja on liikaa valoa. siitä kiikastaa. tähän asti ja tästä eteenpäin: kaikki hyvin! kaikki hyvin.

tämän kaiken viiman keskellä haituva kuiskailee hei minä olen vielä jossain.

määrittelemättömänä, pysyvyyteen pyrkimättömänä olen kaikki. olen olemassaolossani ilmenevän maailman hahmotelma,  tavoitettamattoman ja tavoittamani erotus. genetiivillä kadotan itseni Luonnon ykseydestä, kuvittelen olevani individuaalinen subjekti. varaamalla mielihyvän välineitä alistun tähän kapitalistiseen oravanpyörään ja sen myötä utilismiin ( Read more... )

kissa ryöstelee viinirypäleitäni. mikäs jumala minä niitä ilman olen. mustat risut kattona tuovat heti mieleen - varis, kylpee herttaisesti lätäkön heijastuksessa itseensä pilviulottuvuuden.

kauriin sielu on vain sormenjälki mustavalkoisella valokuvalla. syyttömät värähdyttävät & tunnen olevani olemassa. kevyet siivet kiinnittyneet mihinkään. kauneus ja harakka männynlatvassa odottaen saapuvaa keväthenkäystä, surullinen - lämmin.

mene vain, minä jään ja piirrän loputkin katseistasi to-muuntuvalle paperille.