Nyt syksyllä uuden lukukauden alkaessa asiat ovat muuttuneet. Eräs kaveri on sitä mieltä että me olemme muuttuneet, mutta minusta tuntuu että hän vain itse on muuttunut. Ei meidän viime kesäiset tekemiset ole niin paljon voineet meitä muuttaa? Ymmärrän kyllä että syytä on varmaan molemmissa osapuolissa ( Read more... )

Makaan kahvihuoneen pöydällä. Takkuiset tummat hiukseni leviävät kasvojeni eteen ja kädet painautuvat silmien peitoksi. Kukaan ei huomaa mitään ( Read more... )

Huomaa että talvi jo lähenee. Oli kirpeä ilma aamulla bussipysäkillä väristessäni. Olisi pitänyt vetäistä jalkaan vielä parit legginssit lisää. Äreä suttuisen näköinen mies katseli kummissaan kun jalat solmussa tutisin bussia oottamassa. Syksyn ja märkien lehtien tuoksu huokui kylmästä tuulesta, joka heilutti takkuisia hiuksiani.

Bussiin istumaan ( Read more... )

Olen eksynyt
omaan huoneeseeni,
joka on jo aika hyvin
vajaan kymmenen neliön kopperossa.
Piilotan
hauraan olemukseni ja veriset kyyneleet,
suljen ne lukon taa.
Maalaan epätoivon ja turhautumisen päälle
väkinäisen, tylsän hymyn.
Olen kahlittu
liialliseen itsekritiikkiin ja turhiin epäilyihin.

En osaa uskoa kelpaavani,
tyhmä kun olen.