Viattomuus ja muita kirjoituksia (Gardell, Jonas)
(Oskuld och andra texter, 2000.)
”VIIMEISENÄ BARCELONAN iltanamme vierailemme hajoamispisteessä olevassa huvipuistossa nimeltä Casa del Terror - Kauhujen talo. Se on kaupungin huvittelupaikoista kallein, ja me olemme ainoat jotka lunastamme lipun. Sen jälkeen meidän pitää odottaa kymmenen minuuttia, että he ehtivät valmistautua. Sitten munkinasuinen vahtimestari pitää saksankielisen opastuspuheen. Me emme saa eksyä toisistamme, me emme saa panikoitua, emme saa juosta, emme saa koskea mihinkään tai kehenkään. Lopulta kysyn happamesti, saammeko edes huutaa.
Kyllä, munkinkaapuinen vastaa, huutaminen käy päinsä.
Viattomuus ja muita kirjoituksia sisältää Gardellin mainioita pohdintoja kulttuurista ja elämästä kahdentoista kaupungin tiimoilta Euroopasta, Amerikasta ja Aasiasta; uskonnollis-filosofisia pohdintoja, kansankodin ruodintaa sekä huimaavan monologinäytelmän Scheherzade. Gardell kirjoittaa terävästi, tarkkanäköisesti ja hurmaavasti. Ja teos on lopulta yhtenäinen kokonaisuus.”
Luin jokin aika sitten Gardellin teoksen Jumalasta ja onnistuin ihastumaan herran kirjoitustyyliin - vaikkakin sitten suomeksi käännettynä. (Yhden sortin ruotsinopiskelija minäkin olen, kun luen näitä käännöksinä enkä alkuperäiskielellä… Mutta kesällähän saa laiskotella, eikö?) Löydettyäni tämän nimenomaisen kirjasen kirjakaupan alennuskopasta sallin itseni sortua ostamaan sen, vaikka olinkin vannonut, etten tänä kesänä ostaisi enempää kirjoja. (Ei, en oikeasti uskonut valaani sekuntiakaan, mutta vannoin sen silti.)
”Madrid ei ole oikeastaan mitenkään ihmeellinen. Se on niin kuin rumempi ja vähemmän seksikäs pikkusisko. Se joutuu säännönmukaisesti tekemään tilaa paljon rajummalle Barcelonalle.
Madridissa toimii monenlaisia, valtaviin 1800-luvun rakennuksiin sijoitettuja instituutioita ja hallintokuntia. Jos osoittaa jotakin komeaa rakennusta ja kysyy mikä se on, vastaus voi olla: postitalo.
Kaikki ihmiset polttavat taukoamatta. Koko Espanja kuolee pian kollektiiviseen keuhkosyöpään. Juuri kukaan täällä ei osaa englantia, mutta suurin osa ihmisistä on äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita, mikäli eivät työskentele palveluammatissa.” (s. 91)
Itselleni jäi päällimmäiseksi muistikuvaksi kirjasta pitkä lista provosoivia ja hieman huvittaviakin rinnastuksia: heteroseksi on vaniljajäätelöä, Ruotsi on Saksa, Las Vegas on vaihtoehtoisesti kangastus tai Pinokkion Huvitusten saari, Pariisi on turvapaikka, Ivar Kamprad on Englannin kuningas, Peking (eikö se ole nykyään Beijing suomeksikin?) on teatterikulissi, Jerusalem on kangastus eli Las Vegas ja niin edelleen. Parasta tässä on, että Gardell onnistuu perustelemaan rinnastusten käytön varsin tehokkaasti.
Kirjan tärkeimmät teemat tuntuvat olevan seksuaalisuus ja uskonto. Niiden ohella nousevat väkisinkin esille tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Esseemäiset tekstit ovat toisistaan irrallisia, mutta kuitenkin tiukkaan yhteen nivoutuneita. Näiden lisäksi Viattomuus ja muita kirjoituksia sisältää edellä mainitun monologinäytelmän lisäksi myös muutamia runoja, joista ehdoton suosikkini on ”Vierailulla ykkösmaidon maassa” (vaikka itse tosin kääntäisin alkuperäistekstin sanan ’mellanmjölk’ kevytmaidoksi ykkösmaidon sijasta, mutta mitäpä minä tiedän).
Rehellinen ollakseni minun täytyy myöntää olleeni lukiessani hieman närkästynyt tajutessani ison osan tekstejä käsittelevän tismalleen samoja asioita kuin jo lukemani Jumalasta - osa jopa sanatarkasti. Ei sillä, etteikö aihe olisi edelleenkin mielenkiintoinen, mutta olisi ollut mukava lukea jotain uuttakin, mikä lienee kuitenkin ymmärrettävää. Tätä lukuun ottamatta - tai oikeastaan tästäkin huolimatta kirja oli ehdottoman mukava luettava. Teksti on sujuvaa ja ajankohtaista, sävy mukavan sarkastinen ja pureva ja käännöskin poikkeuksellisen hyvää suomea.
Olen Gardellin kanssa monesta asiasta kovin eri mieltä, mutta en kuitenkaan lähde kieltämään hänen taitavuuttaan sanojen pyörittelyssä. Sitä paitsi en voi kuvitella kovinkaan montaa henkilöä, jotka pystyvät kirjoittamaan ja julkaisemaan itsestään runon nimeltään ”Ilkeä pikku homo”, kuten Gardell on tehnyt.
”Ovat tekoni Carolalle syntiä
jota taakaksi useimmat kutsuvat.
Ja vaikka miten päin pyörähtää
ovat selässä pojalla pakarat.
Siksi lopputulema tässä on:
kas, hauskaa on olla luonnoton!
Olen ilkeä pikku homppeli
josta muut vitsiä veistävi.
Olen lahjaton, mauton reppana
jolla finski on eessä ja takana.
Olen ilkeä pikku homppeli
joka eteenne tyhjästä tupsahti.” (s. 241)
Kuulehan, Jonas, olet ehkä ilkeä pikku homppeli, mutta kaukana lahjattomasta, tykkään ma. Sitä paitsi kuka Carolan mielipiteestä oikeasti välittää pätkääkään? :D
4+/5 - ehdottomasti lukemisen väärtti.
A little while ago I read Gardell’s Om Gud and actually fell in love with his style to write - even if I was reading the translation into Finnish. (Such a Swedish student I am - reading this in Finnish instead of the original language... But you are allowed to be a bit lazy like that at summers, right?) When I found Oskuld och andra texter (lit. innocence and other texts) in a book store, I did not even try to resist the urge to buy it, even though I had vowed not to buy any more books this summer.
Now that I think of the book, the first thing to cross my mind is that it was filled with all these provocative and slightly amusing comparisons: straight sex is vanilla ice cream, Las Vegas is a mirage, Paris is a sanctuary, Ivar Kamprad is the king of England, Beijing is a theatre scene, Jerusalem is a mirage, i.e. Las Vegas, and so on. The best part of this is that Gardell manages to make these comparisons sound perfectly logical and rational.
The main themes of the book are sexuality and religion - and you really cannot write about these without writing about equality and tolerance - the secondary themes of the book - as well. The essay-like texts have nothing to do with each other, yet they obviously belong together. On top of these texts, the book includes a monologue play and a few poems that I really enjoyed to read.
To be honest, I have to admit to have been slightly annoyed when I realised that the texts that discuss religion and faith are pretty much identical to those that I read in Om Gud - some of them word by word so. It is not that the subject was not interesting but that it would be fun to read something new for a change, you know. Despite this, the book was an absolute pleasure to read. The text is fluent and up-to-date, the tone is sarcastic enough for my liking, and the translation is exceptionally good Finnish, too.
I disagree with Gardell on a vast number of things, but I would never claim that he is not incredibly talented with words. Besides, I do not know too many people who would write and publish a poem called “Nasty little homo” - about themselves! Gardell has done this - and the poem is incredibly good. :D
Hear that, Jonas? You may be a nasty little queer, but you are not untalented, methinks. Besides, who cares what Carola thinks? :D
4+/5 - absolutely worth reading.