-
Ennen meni tunteja jutellen, "oli kiva nähdä," nyt muuta sanoa osaa en
Tämä on yksi niistä hiljaisista öistä, milloin pukeudun tätini kutomiin villasukkiin ja juon neljättä kertaa samasta teepussista tehtyä höyryävää ja mautonta teetä. Istun tuolillani katsoen ulkona katuvalojen alla leijailevia lumihiutaleita toivoen, että joskus ikkunasta avautuva maisema olisi jotain kauniimpaa kuin kerrostaloja ja liikennevaloja ( Read more... ) -
Mulla on liikaa mahdollisuuksia, liian vähän motivaatiota ja vain yksi tulevaisuus
Mun tieni on mutkikas. Se kulkee synkässä metsässä kiemurrellen tuuheiden puiden välistä. Jokainen askeleista on epävarma, sillä mä pelkään astuvani nokkosiin tai saavani käärmeiden puremia. Se polku on päällystetty kuolleilla lehdillä ja havunneulasilla, mitä pienet muurahaiset kantavat yksitellen pitkiä matkoja rakentaen suurta imperiumiaan. Mä ( Read more... ) -
Sillä mun sisällä asuu kevät
Tammikuu on viimeisillään ja kylmä ilma tunkeutuu taskujen sisälle. Pienet lumihiutaleet sulavat ripsille tuulen yrittäessä pyyhkiä hiuslakkaani pois. Vaikka taivas on peitetty vaaleilla, paksuilla pilvillä, tiedän auringon piileskelevän suoraan edessäni. Sisämaasta puskeva tuuli kirvelee poskilla, mutta vaikka se kuinka puhaltaisi pakkasukon ( Read more... ) -
Ajatukset voisivat leijailla läpi tuulen, takertua hiuksiin ja rikkoa kimmeltäviä saippuakuplia
Mä haluaisin uppoutua sanoihin aivan samalla tavalla kuin vedenpohjaiseen hiekkaan. Mä haluaisin tuntea sen helpotuksen, kun kävelen kuuman hiekkarannan läpi hentoihin aaltoihin, ja uppoutuisin nilkkojani myöten viileään hiekkaan. Silloin mä haluisin sukeltaa sanoihin aivan samalla tavalla kuin siihen järveen, mikä samalla poistaisi ( Read more... )